Talo oli ollut yhden perheen tai suvun omistuksessa siihen asti, kunnes meidän vuoromme tuli. Ajattelimme, että se on hyvä asia. Ainakin tietoa oli periytynyt ja taloon liittyvä ymmärrys perustui pitkään kokemukseen. Talo vaikuttikin hyväkuntoiselta ja pitikin heti muistuttaa itsellemme, että onhan se seissyt siinä lähes vuosisadan.
Päätimme tosiaan tutustua taloon, ennen kuin alamme mitään suurempaa tekemään. Selväähän oli, että jotenkin talo piti päivittää, vaikka päällisin puolin se oli hyväkuntoinen. Ostopapereiden seassa oli välittäjän ujosti mainitsema kuntotarkastus, joka oli toimitettu myyntiä varten. Pari koereikää oli tehty ja mitattu asuinneliöt. Oli myös maininta joistakin riskirakenteista, joita suositeltiin purettaviksi. Emme olleet huolissamme, vaan ehkä liian innoissamme. Meitä muun muassa kiinnosti, mitä pihalle oli istutettu.
Meille ilmoitettiin, että talo on rakennettu 30-luvun alkupuolella. Tarkkaa tietoa ei ollut. Siihen aikaan talon valmistuminen ja siihen liittyvä ilmoittelu ei välttämättä ollut synkroonissa. Sittemmin on löydetty eristepurujen peitteenä olleita 1932 päivättyjä Hesareita ja Höbliä. Lehtien sisältö on yllättävän sukulainen nykyajan kanssa.
Moni kysyy, että onko meidän talomme rintamamiestalo. Siinä on toki vähän samaa henkeä ja designia, mutta jotenkin karkeampi ja samalla sirompi tämä on. Rakennuksessa on käytetty paljon hyvää materiaalia ja rakennustekniset ratkaisut ovat yksinkertaisia. Katto on jotenkin jyrkkäkulmainen suhteessa rintamamiestaloon kaventaen yläkerroksen asuintilaa suhteessa alakertaan. Joillekin on selitettävä, että rintamamiestalo on eri asia, että tämä on nyt tällainen vanhempi, ehkä edeltävä malli, jonka jälkeen on tullut kehittyneempiä ratkaisuja. Talomme saattaa olla jokin 20-luvun tyyppitalo, mutta vielä ei ole tullut vastaan tietoa, että mikä se oikein on. Joka tapauksessa talo on tehty piipun ympärille, kellari on, asuinkerros ja samalla toinenkin.
Katto taitaa olla alkuperäinen. Ainakin viimeisen omistajan mukaan. Lentokonepeltiä kuulemma. Tosi kestävää. Olemme nyökytelleet päätämme, kun tätä on vakuuteltu. Viimeksi tänään kuulimme naapuriltamme, että se on lentokonepeltiä. Jotkin rakennuksista tietävät ja myös tietävinään olevat vakuuttelevat sen olevan hyvä. No hyvä, se kelpaa meille. On ollut kiva sanoa kattoremppakauppialle (joita siis on jonoksi asti), että meillä on alkuperäinen katto, että ei oo tarvetta vaihtaa. Lähtökohtaisesti kattoremppa on ideana myyvä. Sehän täytyy tehdä. Sen tietävät tututkin. Eivät kuitenkaan ole vastustelleet kattomme vasta-argumenttia. Siitä on myös noussut ajatus, että kuinka monta turhaa kattoremppaa myydään? Voihan myös olla, että emme ymmärrä tästä yhtään mitään.
Talossa vaikuttaa olleen kaksi asuntoa, eri kerroksissa. Kaikissa huoneissa on ollut paikka tulisijalle ja ovia on aika paljon. Rappukäytävä on selvästikin ollut alun perin viileä tila. Edelleen se on talvisin kylmä, kun sitä lämmittää vain pieni eteisen patteri. Lisäksi kuistilta on vielä erillinen käynti keittiöön, joka saattaa viitata siihen, että siinä on voinut olla yhteiskäyttöä. Keskuslämmitys on lopulta saapunut ehkä 50-luvulla ja tulisijoja pikku hiljaa poistettu. Piipun kuudesta hormista on käytössä enää yksi. Ensimmäisenä syksynä avasimme alakerran tuuletusluukut, jotka oli täytetty ja peitetty. Sieltä löytyi sanomalehtipaperia vuodelta 1940. Edellinen talvi oli ollut ankara ja valmistauduttiin sotaan.
Vaikuttaa siltä, että noin 90 vuoden aikana taloon on tehty vain vähäisiä muutoksia. Talon ulkonäkö ei ole muuttunut radikaalisti. Hurjia laajennuksia ja saunaosastoja ei ole tehty, mutta kylpyhuone on ilmeisesti rakennettu 80-luvulla yläkertaan. Se on puolet yläkerrasta, vaikutti ensi silmäyksellä lähinnä spalta. Muuttaessamme sisään tutut vaativat yhteen ääneen tassuammetta keskelle huonetta. Joitakin lisäeristyksiä taloon on tehty ja puramme niitä parhaillaan. Toiset näyttivät toimineen, toiset ovat keränneet muistoja vuodenajan vaihteluista.
On kiinnostavaa, että talo on edelleen eristetty kokonaan sahanpuruilla. Jotenkin se toimii edelleen, koska lämmityskulumme ovat vanhalle talolle ihan säädylliset. Nyt, kun on purettava kaikenlaista, purut uhkaavat levitä sinne tänne. Ensi viikolla meillä on purun poisto talkoot, johon olemme vuokranneet imurin. Tarvitaan paljon pölynkestävää väkeä, lastenvahteja, ruokaa ja juomaa, sekä joku taju siitä, miten tämän perhaiten ja tehokkaimmin tekisi.
Ehkä löydämme kattopuruista suutaripommin, josta kuulimme tänään naapurin kertomana. Oli kuulemma mennyt sen meidän hienon katon läpi. Talon pojat olivat korjailleet sitä seuraavana kesänä paremmin.
Purut ja Gurut 